|
TIEDE
8/2002,
sivut 50-51.
Uudelleenjulkaistu
lehden luvalla.
Teksti ja kuvat:
Helena Telkänranta
WWW-editointi:
Tuomo Aalto
Siirry:
Sivu 1
Sivu 2
Sivu 3
Sivu 4
Sivu 5
|
... maailman rakastetuin PETO ... (sivu 2)
Reviiri tärkeä saalistajalle
Moni kissan ominaisuus - niin hurmaava kuin hermoja raastava - juontuu eläimen sisässä asuvasta metsästäjästä. Kun kissa kynsii sohvaa tai syventyy merkitsemään eteisen nurkkaa virtsasuihkulla, harva pysähtyy ihastelemaan ikiaikaisen yksinäisen metsästäjän tarkoituksenmukaista käyttäytymistä, mutta juuri siitä on kysymys.
Ravinnon riittävyyden takaamiseksi vieraat kissat on pidettävä poissa omalta saalistusreviiriltä. Tappeluiden välttämisessä auttavat hajumerkinnät, kuten virtsamerkit. Polkuanturoidensa hajurauhasilla kissa tekee ihmisnenältä huomaamatta jääviä hajumerkkejä; tämä on perimmäinen syy kissan haluun raapia sopivia pintoja kotipiirissään. Kun kissa sen sijaan sylissä kehrätessään polkee omistajaa tassuillaan, se ei ole merkitsemässä mitään omakseen. Polkeminen on jäänne pentuajoilta, jolloin kissanpentu vaistomaisesti paineli imettävän emon vatsaa heruttaakseen lisää maitoa.
Toisaalta eräs kissan käyttäytymismuoto, jota yleensä pidetään hellyydenkaipuuna tai elämästä nautiskelemisena, on sekin yksi metsästäjän keinoista merkitä reviiriään. Kun kissa hieroo kylkeään ja poskeaan ovenpieliin ja pöydänjalkoihin, se levittää niihin omaa ominaistuoksuaan - jota lähtee erityisesti päässä sijaitsevista hajurauhasista - ja tiedottaa siten muille kissoille, että tämä reviiri on varattu. Näin kissa tekee usein omistajan kotiuduttua, koska silloin se herää ja unien aikana omat tuoksut ovat laimentuneet.
|
