Kirjaesittely

Helsingin Sanomat
30.12.2002, sivu D 6.

Uudelleenjulkaistu lehden ja kirjoittajan luvalla.

Teksti:
Emmi Manninen

Kissan omistajan kannattaa tutustua lemmikkinsä mieleen ja kieleen

Kissaa on pidetty salaperäisenä ja itsenäisenä eläimenä, joka kulkee omia polkujaan. Monen kissanomistajan mielestä juuri nämä piirteet tekevät, siitä viehättävän.
   Kissojen käyttäytymistä on tutkittu huomattavasti vähemmän kuin koiran, ja tutkimus on varsin nuorta. Vasta 1990-luvulta kissojen käyttäytymistutkimus on alkanut edetä vauhdikkaasti. Tätä tietoa toimittaja ja tietokirjailija Helena Telkänranta on koonnut tuoreeseen kirjaansa Matka kissan mieleen. Se on ensimmäinen suomalainen kissojen käyttäytymiseen keskittyvä teos.

Kirjoittajan tarkoituksena on kertoa miten kissa kokee maailman ja miksi se tekee niin kuin tekee. Esipuheessa hän toivoo, että kirja auttaisi kissan omistajaa ymmärtämään lemmikkiään paremmin järjest ämään sen elämään virikkeitä ja luomaan siihen molemminpuolisesti palkitsevan suhteen.
   Sekä vasta-alkaja että kokenut kissaihminen saavatkin kirjasta paljon tietoa, jota aiemmin ei ainakaan suomen kielellä ole julkaistu.
   Matka kissaa mieleen alkaa luvusta, jossa käsitellään omistajan ja kodin merkitystä kissalle. Onko omistaja kissalle työväline, joka avaa jääkaapin oven? Nykykäsityksen mukaan omistajal la on kissalle syvällisempikin merkitys. Hän on kissan silmin emo, joka kotiin palatessaan saa kissalta samanlaisen tervehdyksen kuin kissaemo poikaseltaan.

Koti on kissalle perheen yhteinen reviiri, jota pitää, merkitä hajumerkein: "teroittamalla kynsiä", levittämällä päässä ja kehossa olevien hajurauhasten eritteitä puskemalla niin omistajaa, kuin huonekaluja - ja pahimmillaan merkitsemällä alue virtsalla.
   Telkänranta muistuttaa, että kissojen käyttäytymistä on jalostuksen avulla muokattu paljon vähemmän kun koirien käyttäytymistä. Ne polveutuvat helposti kesyyntyvästä afrikanvill ikissasta, ja tämän esi-isän käyttäytyminen on tallella vielä kotikissassakin.
   Kissaa pidetään virheellisesti erakkona. Se tosin saalistaa yksin, mutta voi asua ja elää yhdessä muiden kissojen kanssa. Kulkukissayhteisöissä on havaittu kumpaakin elämäntapaa; osa kissoista elää itsekseen, osa hyvin kiinteissäkin ryhmissä.

Yhdysvalloissa tehtiin kyselytutkimus, johon osallistui 500 kissaa omistajineen. Niissä kodeissa, joissa kissoja oli useita, suurin osa kissoista leikki keskenään ja nukkui yhdessä. Yli puolet kissoista myös nuoli toisia an.
   Matka kissa mieleen sisältää yksityiskohtaista tietoa kissa aisteista, vaistoista ja oppimisesta. Kissan tapoihin kommunikoida muiden kissojen ja ihmisen kanssa kirjassa on käytetty paljon tilaa - ja hyvä niin. "Kissan kielen" opiskelu tekee varmasti yhteiselämästä kissan, kanssa hauskempaa ja monilta ongelmilta vältytään.
   Monet kissojen viestinnässään käyttämät ilmeet ja asennot ovat paljon vivahteettomampia ja vaikeammin huomattavia kuin koiran vastaavat. Tutkimusten mukaan useimmilta kissan omistajilta jää huomaam atta paljon niistä viesteistä, joita kissa heille yrittää lähettää.
   Useimmat ihmiset näkevät koirasta selvästi, milloin se on pelokas. Se vie hännän tiukasti takajalkojensa väliin, kyyristelee ja ehkä läähättää. Entä kissa vastaavassa tilan teessa? Ainoa näkyvä muutos voi alla, että kissa avaa silmänsä aavistuksen suuremmiksi ja sen silmäterät laajenevat hiukan. Vastaavasti rauhantahtoisuuttaan kissa voi viestittää vain hieman silmiään s iristelemällä.
   Matka kissa mieleen on tarpeellinen viimeistään, kun kissan käyttäytyminen tuottaa kotona ongelmia. Yleisin näistä on virtsaaminen esimerkiksi huonekaluihin ja tavaroiden tuhoaminen kynsimäll&aum l;.

Suomessa kissojen ongelmakäyttäytymistä ei ole tutkittu. Sen sijaan eräässä englantilaisessa kyselytutkimuksessa todettiin, että kissan tai koiran omistajista reilut 40 prosenttia koki lemmikkinsä käy ttäytymisen aiheuttavan ongelmia.
   Ongelmakäyttäytyminen on yleensä sinänsä täysin luonnollista, lajille tyypillistä käyttäytymistä, mutta sisätiloissa se aiheuttaa harmia. Onkin todettu, että käyttäyty misongelmia on enemmän sisäkissoilla kuin niiden ulkoilevilla lajitovereilla. Telkänranta käy perusteellisesti läpi useimmat ongelmat ja niiden syyt sekä esittää käyttökelpoisia ratkaisuja niistä eroo n pääsemiseksi.
   Hän pohtii myös monipuolisesti sisäkissana ja vastaavasti ulos päästettävänä kissana elämisen hyviä ja huonoja puolia. Sisällä kissa välttyy monilta vaaroilta eikä p&a uml;äse tappamaan luonnonvaraisia eläimiä. Toisaalta sen elämä käy hyvin tylsäksi, ellei omistaja käytä aikaa ja vaivaa sen elämänlaadun kohottamiseen.

Kissalla on tarve toteuttaa metsästyskäyttätymistä, elääpä se sisällä tai ulkona. Sisätiloissa lemmikille voi järjestää monenlaista metsästämistä jäljittelev&au ml;ä toiminta, ja sisustaa kotia kissaystävällisemmin niin, että kissa pääsee kiipeilemään ja käyttämään tilaa monipuolisesti.
   Osa kissanomistajista ei ole valmis tätä vaivaa näkemään ja pitää helpompana ratkaisuna päästää kissa hakemaan virikkeitä ulkoa. Toisaalta kissan pito lemmikkinä on yleisty nyt nimenomaan kaupungeissa, jossa kissan ulkoilu ei ole käytännössä edes mahdollista. Varsinkin näissä oloissa matka kissan mieleen helpottaa yhteiseloa lemmikin kanssa.
   Kirjan kuvitus on kantta lukuun ottamatta mustavalkoinen, ja osin painojäljessä olisi toivomisen varaa. Kirjoittaja on myös kuvittanut kirjan ja onnistunut kokoamaan siihen paljonpuhuvia otoksia kissojen käyttäyt ymisestä ja ilmeistä eri tilanteissa.

- Emmi Manninen, Helsingin Sanomat 30.12.2002
 

Koira- ja kissakirjat